Holiness
saLK passe,
saIK passe
In the general Sámi sphere of beliefs, the gap between the sacred and the profane has been much narrower than in later Christian tradition. Many kinds of sacredness have been known - men, women, wights, gods and many others had their own form of divinity. These different types were often at odds with each other. A woman was not allowed to touch a man’s bow (juoksa ‘an arrow’, also tävge ~ tävgi ‘a bow’) or drum, as their particular sacredness might have rendered her infertile. Some places in the wilderness were not meant for humans at all, but were ruled over by their own powerful force. Humanity was deemed to have its own place in nature, and that place was not on the throne of all creation. Tormenting a tiny frog could bring about calamity, but a frightening holy mountain could grant great fortune.
The sacred was also malleable and movable, and it could not be entirely separated from the profane. A mighty witch, nuäide ~ nuäidi, could grant his helper spirits to his child as an inheritance, or even trade with them. Sacred beings, places, and objects could also be angered, appeased, ruined or even made, if one knew the way.
Later Christianity – ristâosko or ristâusko – was spread by the priests into Lapland. Forest Sami living in Kemi Lapland region were baptized at least in the 17th century. At the same time first Forest Sampi people found their way to Christian shepherds. One of them who studied to become a priest was Forest Sami Olaus Sirma i.e. “Herr Vuolevi” from Orajärvi, Sodankylä. We know him especially from beautiful Sodankylä Forest Sami yoiks which Schefferus published on 1674.
Merry Yule and Happy New Year to the Forest Sami language Advent Calendar followers.
Pyhä
saLK passe, saIK passe
Yleissaamelaisessa
kulttuurissa pyhän ja arkisen väliin jäävä rako on ollut kapeampi, kuin
myöhemmin saapuneessa kristillisessä ajattelussa. Pyhää tai jonkinlaista
tuonpuoleista ominaisuutta on ollut monenlaista – on ollut miehen ja naisen
pyhää, haltioiden pyhää, jumalten pyhää, ja niin edelleen. Eri pyhät saattoivat
olla vastatusten toistensa kanssa. Nainen ei saanut koskea miehen jouseen (juoksa
‘jousi’, myös tävge ~ tävgi ‘kaari’) tai rumpuun, koska niiden
pyhä olisi voinut tehdä hänestä lapsettoman. Kaikki paikat luonnossa eivät
olleet ihmiselle tarkoitettu laisinkaan, koska niitä hallitsi oma väkevä voima.
Ihmisellä on katsottu olevan oma paikkansa, eikä se paikka ole ollut luonnon
valtaistuimella. Pientä sammakkoa kiusaamalla saattoi kutsua päälleen suuretkin
vihat, mutta pelottava seitatunturi saattoi antaa ison onnen.
Pyhä voi myös
liikkua ja muuttua, eikä sitä saattanut erottaa kokonaan arjesta. Väkevä noita,
nuäide ~ nuäidi, saattoi antaa auttajahenkensä lapselleen
perintönä, tai käydä niillä kauppaa. Pyhän saattoi myös suututtaa, lepyttää,
pilata tai jopa tehdä itse, jos tiesi keinot ja haltijat.
Myöhemmin Lappiin levittäytyy kirkonpaimenten mukana
uusi usko, kristinusko – ristâosko tai ristâusko – ja Kemin Lapin
metsäsaamelaiset saavat kasteen viimeistään 1600-luvulla. Samoihin aikoihin
ensimmäiset saamelaiset löytävät tiensä sielunpaimenen tehtäviin. Heistä yksi
oli papiksi opiskellut metsäsaamelainen Olaus Sirma eli “Herr Vuolevi”
Sodankylän Orajärveltä, jonka me muistamme varsinkin Schefferuksen 1674
julkaisemista kauniista sodankylänsaamelaisista joikulauluista.
Hyvää joulua ja onnellista uutta
vuotta kaikille metsäsaamelaisten kielikalenteria seuranneille!
Puere juovlak!
(saLK)
Pyere juovlak!
Pyere joulak!
(saIK)
PS. This is Määddârääkei kielâ -joulakalender and we all are very grateful to our Forest Sami language team!
