Wolf
saLK čirmâ [tširmâ]or kumppi , saIK čormâ
[tšormâ]
Wolf, the gray traveler of the forest, was originally of human origin, but was turned into a wolf to suffer eternal hunger for his greed, as an old Forest Sámi belief tells us.
Wolves have always invoked mixed emotions. It was thought that the wolf should not be called by its true name, so that it would not find its way to one’s cattle and scatter the herd across the woods. The wolf was called hukki (‘lupine’), saIK näbdus, or uäkkoo (‘the running one’), as well as ulgâseibi (‘thin-tail’). The name čirmâ or čormâ was likely also an alternative expression.
However, the wolf was also known as the hound of the noaidi, as Akkala visa, a telling of a shamanistic soul-journey describes. It is also likely that before the prevalence of reindeer-herding and the keeping of livestock, the wolf had a different sort of fame than it has now, as it has given its name to the Sirma family, and many natural locations across Kemi Lapland.
Susi
saLK čirmâ [tširmâ] tai kumppi, saIK čormâ [tšormâ]
Susi,
metsän harmaanruskea kiertäjä, alkuaan ihmisen lähtöä, mutta oli sitten
ahneudestaan muutettu sudeksi potemaan ainaista nälkää, kuten vanha
metsäsaamelainen uskomusperinne kertoo.
Susi
on herättänyt ihmisissä aina erilaisia tunteita. Entisen uskomuksen mukaan
sutta ei saanut kutsua oikealla nimellään, vaan erilaisin kiertonimin, ettei se
pääsisi perille nimestään, löytäisi karjaan ja laukottaisi vihastuneena tokkaa
hajalle erämaihin. Milloin häntä kutsuttiin nimellä hukki (’hukka’),
saIK näbdus, tai saIK uäkkoo (’juokseva’), milloin taas nimellä ulgâseibi
(’riukuhäntä’). Taisipa itse nimi čirmâ eli čormâ olla sekin
vanha kiertonimitys.
Susi
oli kuitenkin myös noidan koira, kuten shamanistisesta sielunmatkasta kertova
Akkala visa kertoo. Siitä on luultavasti ollut ennen karjan- ja poronhoidon lisääntymistä
erilainen mielikuva, koskapa on hukka antanut nimensä myös Sirman suvulle sekä
lukuisille paikannimille ympäri Kemin Lappia.
