Bear
saLK
kuobžâ [kuobdšâ], saIK kuobžâ
Bear
or kuobžâ, the king of the woods, was the holiest animal in the whole
creation for northern human. It wasn’t appropriate to call a bear whatever one
liked. The real name of the bear, kuobžâ, was allowed to be used only by
the hunters who had slain one, for the others the real name was a tabu. So, the bear was called by
numerous alternative expressions like saLK kuordes or kuerdes,
saIK kyerdes, peertes (’pretty’), saIK ulma (‘man’), or äijeg
(‘gaffer’). A sow was called saIK käptu or käpte
and a sow with the cubs piernak. Only a spelled bear was an evil bear.
By its true nature the bear is a calm and gentle creature. Also, the bear is
extremely wise. They say one bear has the power of twelve (or nine) men and the
sense of one.
In the former
times, at least still in the 1700s, they had a prestige memorial feast, peijaiset,
for the slain bear. All the people of the Lapland community
arrived to celebrate and respect the memory of the bear and sang songs about
the bear. At the end of the feast, they buried the bear like a human with all
its bones. They believed, in this way, the bear was able to return into the
life. This kind of bear burial plot locates in Kuopsatähtikuusikko, Sompio,
which name means ‘bear bone spruce grove’.
Karhu
saLK kuobžâ [kuobdšâ], saIK kuobžâ
Karhu eli kuobžâ, metsän kuningas, oli pohjoisen ihmiselle kohta kaikkein pyhin eläin koko luomakunnassa. Eikä sopinut häntä puhutella miten halusi. Karhun tosinimeä, nimeä kuobžâ, saivat yleensä käyttää vain kontion kaataneet metsästäjät, muille oikea nimi oli tabu. Niinpä karhua kutsuttiin lukuisin eri kiertonimin, kuten nimellä saLK kuordes tai kuerdes, saIK kyerdes, peertes (’nätti’), saIK ulma (‘mies’), tai äijeg (‘äijä’), naaraskarhua nimellä saIK käptu tai käpte, karhuemoa pentuineen taas nimellä piernak. Vain noiduttu karhu oli pahantekijä karhu, luonnostaan karhu on säyseä ja lempeä asukas. Karhu on myös tavattoman viisas ja sanotaankin, että karhulla on kahdentoista (tai: yhdeksän) miehen voima ja yhden miehen mieli (järki).
Entisaikoina, ainakin vielä 1700-luvulla, kaadetulle karhulle pidettiin myös näyttävät hautajaisseremoniat, peijaiset, mihin lapinkylän asukkaat kokoontuivat juhlimaan kaadetun karhun muistoa ja laulamaan hänestä kertovia lauluja. Juhlan päätteeksi kontio haudattiin ihmisten tapaan kaikkine luineen hautaan, sillä haudatun karhun uskottiin voivan palata tuonpuoleisesta takaisin maan päälle. Tällainen karhujen vanha hautapaikka on Kuopsatähtikuusikko Sompiossa, jonka nimi tarkoittaakin ‘karhunluukuusikkoa’.
