Finnish forest reindeer
saLK kodde
[kotte], saIK kodde [kotte]
The Finnish forest reindeer, kodde, a noble
relative of the semi-domesticated mountain reindeer, was one of the most
important sources of sustenance all the way to the 19th century. Formerly
forest reindeer were hunted seasonally in autumn, midwinter, and late winter.
The autumn hunt (urdo, specifically urdokeäinu) was done with
dogs and bait-reindeer during the rutting season. During midwinter the deer
were hunted in the fells on skis, and the late winter hunt (myeiđe or muoiđa)
was a persistence hunt also performed on skis. Forest reindeer were also hunted
by driving them into special enclosures (ääges). Earlier on reindeer
were also hunted via pit-traps (kodderogge, or viepperhävdi) that
were dug on the reindeer’s natural paths.
After the hunt had concluded the prize was divided between the hunters. The ones who had slain any reindeer were privileged to the head, spine and straps of their quarry, while the rest of the meat and skins were divided equally. It was customary to split the meat between everyone living in the community, regardless of their ability to participate in the hunt.
In the 1870’s large scale reindeer herding replaced the seasonal hunts: the older forest reindeer bucks were shot to the last, while the younger ones ended up in the herds of mountain reindeer. In the old language a forest reindeer buck was known as reudu or reävdu [reäutu], a doe keävâž [keävâdš], a spring reindeer without its antlers was saLK kaarek, saIK käärek or keerek.
After the hunt had concluded the prize was divided between the hunters. The ones who had slain any reindeer were privileged to the head, spine and straps of their quarry, while the rest of the meat and skins were divided equally. It was customary to split the meat between everyone living in the community, regardless of their ability to participate in the hunt.
In the 1870’s large scale reindeer herding replaced the seasonal hunts: the older forest reindeer bucks were shot to the last, while the younger ones ended up in the herds of mountain reindeer. In the old language a forest reindeer buck was known as reudu or reävdu [reäutu], a doe keävâž [keävâdš], a spring reindeer without its antlers was saLK kaarek, saIK käärek or keerek.
Peura
kodde [kotte], saIK kodde [kotte]
Peura
eli metsäpeura, kodde, poron uljas verisukulainen, oli yksi Kemin Lapin
saamelaisten tärkeimmistä toimeentulon lähteistä vielä 1800-luvulla.
Entisaikoina peuraa pyydettiin kausittain syksyllä, sydäntalvella ja
kevättalvella. Syyspyynti eli uurtokeino (urdo eli urdokeäinu)
tapahtui koirien ja houkutusporojen avulla rykimäaikana, sydäntalvisin
tapahtuva tunturipyynti suksilla tunturissa, sekä kevättalven moitapyynti (myeiđe
eli muoiđa) peuratokkia hangenselässä ajattaen. Peuroja pyydettiin
myös hankaiden (ääges) eli johdeaitojen ja aidanveräjiin viritettyjen
nuora-ansojen avulla, vanhempaan aikaan myös peuranpyyntikuopilla eli
peurahaudoilla (kodderogge eli viepperhävdi), jotka oli kaivettu
peurojen luontaisille kulkureiteille.
Pyynnin päätyttyä miehet kokoontuivat saaliinjakoon, jossa pyyntimies sai kaatamansa peuran pään ja selkärannan lihoineen, muut lihat ja nahat jaettiin tasan pyyntimiesten kesken. Oli lisäksi vanhastaan tapana, että saalis jaettiin kaikkien lapinkylän jäsenten kesken, eivätkä osattomiksi jääneet nekään talot, joista ei ollut lähettää miehiä pyyntiin.
Sittemmin 1870-luvulla suurporonhoito korvasi metsäsaamelaisten entisen peuranpyynnin: vanhemmat hirvaat ammuttiin ja nuoret peuravasat merkittiin osaksi porotokkia.
Entisessä kielessä peurahirvas oli reudu eli reävdu [reäutu], peuravaadin keävâž [keävâdš], kevättalven sarveton peura taas saLK kaarek, saIK käärek tai keerek.
Pyynnin päätyttyä miehet kokoontuivat saaliinjakoon, jossa pyyntimies sai kaatamansa peuran pään ja selkärannan lihoineen, muut lihat ja nahat jaettiin tasan pyyntimiesten kesken. Oli lisäksi vanhastaan tapana, että saalis jaettiin kaikkien lapinkylän jäsenten kesken, eivätkä osattomiksi jääneet nekään talot, joista ei ollut lähettää miehiä pyyntiin.
Sittemmin 1870-luvulla suurporonhoito korvasi metsäsaamelaisten entisen peuranpyynnin: vanhemmat hirvaat ammuttiin ja nuoret peuravasat merkittiin osaksi porotokkia.
Entisessä kielessä peurahirvas oli reudu eli reävdu [reäutu], peuravaadin keävâž [keävâdš], kevättalven sarveton peura taas saLK kaarek, saIK käärek tai keerek.
