10. Vuäsku

Perch
saLK vuosku or vuäsku, saIK vuäsku or vuoska

Prevalent perch has played a significant role in the food pyramid of northern people for thousands of years. Fishermen called a small juvenile perch muotsukainen and a big fat one jäyrykormu. Spawning season’s roe is called kuble in the old language. Forest Sami households ate perch both fermented and cooked. In the middle of the 1800´s potato become more familiar, so peasant Forest Sami families started to cook nowadays common delicious fish-potato made of perch

Ahven
saLK vuosku l. vuäsku, saIK vuäsku l. vuoska

Runsaslukuinen ahven on ollut merkittävässä osassa pohjoisen ihmisen ruokaympyrää jo tuhansia vuosia. Sompiossa kalamiehet kutsuivat pientä ahvenen poikasta muotsukaiseksi, suurta ja lihavaa ahventa jäyrykormuksi (‘järvikörmy’). Kutuajan ahvenen mätipussi eli mätimoukku oli vanhassa kielessä puolestaan kuble. Ahventa syötiin metsäsaamelaisissa talouksissa niin hapatettuna kuin keitettynäkin. Perunan yleistyttyä 1800-luvun puolivälissä talonpoikaissaamelaiset perheet alkoivat keittämään ahvenesta myös tuttua herkkua, kalapottua.

9. Cissääž

Tit
saLK cissääž [tsissäädš], saIK cissääž or cizzääž [tsidsäädš]

Tit, a little hopper, and its family is a common sight by wintry feeding places. Former times spotting a tit bad luck like challenging weathers and failed hunting. They might spit at a tit and say: go away ill of omen! Nowadays tit is welcomed as a friend to eat even from your hand.

Tiainen
saLK cissääž [tsissäädš], saIK cissääž tai cizzääž [tsidsäädš]

Tiainen, pikkuinen hyppelijä, sen sukukunta, on tuttu näky talvisilla ruokintapaikoilla. Entisaikoina tiaisen näkeminen tiesi kuitenkin pahaa onnea, kuten huonoja ilmoja tai metsästäjälle epäonnistunutta pyyntiä. Pahaiselle tiaiselle saatettiin sylkäistä ja sanoa: menetkös siitä, senkin korttolintu! Nykyisin tiainen on tervetullut väärti syömään vaikka kämmeneltä.

8. Njuämmel

 

Hare

saLK njuämmel, saIK njuämmel 

A winter white hare hops across the snow crust. A hare carries many beliefs and still today it is commonly believed that hare is a seer. In springtime hares gathered in a yard meant malady in the house, even death. But it was not the hare’s fault. The hare was only a messenger who arrived to warn about the coming difficulties. 

Jänis

saLK njuämmel, saIK njuämmel 

Talvenvalkko jänis eli jänes, halkinokka, hyppelee hangilla omia polkujansa. Jänikseen liittyy runsaasti uskomuksia ja yhä tänä päivänä uskotaan yleisesti, että jänis on näkijä. Keväisin suuri jänislauma pihapiirissä tiesi taloon sairautta, joskus jopa kuolemaa. Se ei kuitenkaan ollut jäniksen vika, jänis oli ainoastaan viestintuoja, joka tuli varoittamaan tulevasta etukäteen.

7. Njääki

Burbot

saLK njääki, saIK njääki or vuešne [vuešne]

Burbot is an appreciated food fish, and many people really like the burbot soup, which was called the supreme soup in Tenniö. Not only being a delicious food, burbot was the true fish of a shaman, the seer, whom old fishermen listened to like the best soothsayer. Also, burbot liver carried an omen of the weather forecast. The clever fishermen forecast the arrival annual weather from it.

Made

saLK njääki, saIK njääki tai vuešne [vuešne]

Made eli matikka on arvostettu ruokakala ja siitä tehty madevelli monen todellinen herkku, parhaimmus velli, kuten eräs vanha tenniöläinen sanoi. Made oli makean ruokakalan lisäksi oikea noidan kala, näkijä, jota entisaikojen kalastajat kuuntelivat kuin parasta tietäjää. Mateenmaksa oli sekin enteiden merkki, sääkalenteri, josta taitavat kalamiehet lukivat koko vuoden sääennusteen etukäteen. 

6. Čuhčâ

Capercaillie

saLK čukčâ [tšuktšâ], saIK čuhčâ [tšuhtšâ]

Of all the birds, the capercaillie is the true master of the wintry forest. In the shape of the landlord, the old capercaillie -a gorge beak- sits on the branch of a lone pine, croaks and crabs needles every now and then, and nods its head. You can see it on its true nature in a clear frosty weather of Lapland.

Once upon a time a crane, kuorgâ, the king of the birds, asked capercaillie to migrate with it to the south where is safe and sound. “Well, won’t you fly to the south with me? There will be warm and nice.” The old gorge beak had looked at the crane and the other birds who were about to leave, and then the capercaillie cackled “I’d rather eat needles and sleep in the snow than fly over the seas.” And so has the capercaillie done, been eating needles, resting, and croaking over the winters in Lapland’s wintry forests. Indeed, capercaillie is the ancient occupier of the wintry forests.

Metso

saLK čukčâ [tšuktšâ], saIK čuhčâ [tšuhtšâ]

Linnuista metso on talvisen metsän todellinen isäntä. Isännän hahmossa vanha metso, kurunokka, kököttää petäjän oksalla ja korskahtelee, nappaa välillä hakoja suuhunsa ja nyökyttää päätään. Se on elementissään Lapin kuulakassa pakkasilmassa. 

Oli kerran kurki eli kuorgâ, lintujen kuningas, kysynyt metsoa mukaan muuttomatkalle etelän Lintukotolaan: Na, et sinä lähe etelään? Siellä on lämmintä ja hyvä olla. Vanha kurunokka oli katsahtanut kurkea, sitten muita lähtöä tekeviä lintuja ja kähähtänyt: Ennen havon syön ja lumen makaan, ku lähen merta lentämään. Ja niin metso on tehnyt, syönyt hakoja, makoillut ja kähistellyt talven yli Lapin lumisissa metsissä. Metso onkin talvisten metsien ikiaikainen asukas.