15. Maijeg

Beaver

saLK maijeg, saIK maijeg or maije

Beaver, by its nickname tuolbâseibi or luttoseibi i.e. ‘flat-tail’, is a peaceful occupant of the rivers and a hard-working builder of the dams. In former times the beaver was also a valuable fur animal whose skin compensated for many squirrel and marten skins in the tax payment system. Former Forest Sámi law ordered that the fur of beaver and its castor sacs belonged to siida (local Sámi community), and the hunter was allowed to keep only the meat. Beaver teeth were considered as talismans and according to the belief an ax sharpened by a beaver tooth was the most capable tool for massed willow thicket.

Majava

saLK maijeg, saIK maijeg tai maije

Majava, hellittelynimellä tuolbâseibi tai luttoseibi eli ‘litteähäntä’, on leppoisa jokien asukas ja patojen ahkera rakentaja. Entisyydessä majava oli myös arvokas turkiseläin, jonka nahka vastasi veronmaksuvälineenä monta oravarihmaa ja näädännahkaa. Metsäsaamelaisten vanha kotalaki sanoi majavanpyynnistä, että majavan turkki ja hajurauhaset kuuluivat siidalle eli lapinkylälle, pyytäjä sai pitää majavasta ainoastaan lihan. Majavanhampaita pidettiin taas taikakaluina ja uskomuksen mukaan majavanhampaalla teroitettu kirves olikin kaikkein pystyvin terä tiheään pajukkoon. 

14. Čormâ

Wolf

saLK čirmâ [tširmâ]or kumppi , saIK čormâ [tšormâ]

Wolf, the gray traveler of the forest, was originally of human origin, but was turned into a wolf to suffer eternal hunger for his greed, as an old Forest Sámi belief tells us. 

 

Wolves have always invoked mixed emotions. It was thought that the wolf should not be called by its true name, so that it would not find its way to one’s cattle and scatter the herd across the woods. The wolf was called hukki (‘lupine’), saIK näbdus, or uäkkoo (‘the running one’), as well as ulgâseibi (‘thin-tail’). The name čirmâ or čormâ was likely also an alternative expression.

 

However, the wolf was also known as the hound of the noaidi, as Akkala visa, a telling of a shamanistic soul-journey describes. It is also likely that before the prevalence of reindeer-herding and the keeping of livestock, the wolf had a different sort of fame than it has now, as it has given its name to the Sirma family, and many natural locations across Kemi Lapland.

Susi

saLK čirmâ [tširmâ] tai kumppi, saIK čormâ [tšormâ]

 

Susi, metsän harmaanruskea kiertäjä, alkuaan ihmisen lähtöä, mutta oli sitten ahneudestaan muutettu sudeksi potemaan ainaista nälkää, kuten vanha metsäsaamelainen uskomusperinne kertoo. 

Susi on herättänyt ihmisissä aina erilaisia tunteita. Entisen uskomuksen mukaan sutta ei saanut kutsua oikealla nimellään, vaan erilaisin kiertonimin, ettei se pääsisi perille nimestään, löytäisi karjaan ja laukottaisi vihastuneena tokkaa hajalle erämaihin. Milloin häntä kutsuttiin nimellä hukki (’hukka’), saIK näbdus, tai saIK uäkkoo (’juokseva’), milloin taas nimellä ulgâseibi (’riukuhäntä’). Taisipa itse nimi čirmâ eli čormâ olla sekin vanha kiertonimitys.

Susi oli kuitenkin myös noidan koira, kuten shamanistisesta sielunmatkasta kertova Akkala visa kertoo. Siitä on luultavasti ollut ennen karjan- ja poronhoidon lisääntymistä erilainen mielikuva, koskapa on hukka antanut nimensä myös Sirman suvulle sekä lukuisille paikannimille ympäri Kemin Lappia.

13. Suävvel

Grayling

saLK soavvel tai suävvel, saIK suävvel 

Grayling belongs to the salmon family. In Eastern dialects and Sodankylä Sámi it is called suävvel and in Kittilä Sámi soavvel. This occupant of the clear water rivers is a good food fish, especially as smoked, fried, and salted. Grayling was traditionally caught by angling, hook and line fishing, net fishing, and torch fishing. The importance of grayling reflects on the Forest Sámi home region. In Kittilä you can find Souvalojoki (river) and Souvalojärvi (lake), in Sodankylä Saiveljärvi and Saivelselkä (hill) (previously Säiveljärvi and Säivelselkä), and in Kuusamo Sääväläoja (ditch) ja Säävälälampi (pond), which all are connected back to the name of grayling. 

Harri

saLK soavvel tai suävvel, saIK suävvel 

Lohensukuinen harri eli harjus, itäisissä murteissa ja sodankylänsaamessa suävvel, kittilänsaamessa taas soavvel, on kirkasvetisten jokien asukas ja hyvä ruokakala, etenkin palvoskala, paistinkala ja suolakala. Harria pyydettiin perinteisesti ongella, verkoilla, koukuilla, sekä tuohustamalla (tuulastamalla). Harrin merkitys heijastuu myös metsäsaamelaisten kotiseutualueen paikannimistössä. Niinpä Kittilässä ovat paikannimet Souvalojoki ja Souvalojärvi, Sodankylässä Saiveljärvi ja Saivelselkä (aiemmin Säiveljärvi ja Säivelselkä), sekä Kuusamossa Sääväläoja ja Säävälälampi, jotka kaikki palautuvat tuohon kalannimitykseen.

12. Kodde

Finnish forest reindeer

saLK kodde [kotte], saIK kodde [kotte]

 

The Finnish forest reindeer, kodde, a noble relative of the semi-domesticated mountain reindeer, was one of the most important sources of sustenance all the way to the 19th century. Formerly forest reindeer were hunted seasonally in autumn, midwinter, and late winter. The autumn hunt (urdo, specifically urdokeäinu) was done with dogs and bait-reindeer during the rutting season. During midwinter the deer were hunted in the fells on skis, and the late winter hunt (myeiđe or muoiđa) was a persistence hunt also performed on skis. Forest reindeer were also hunted by driving them into special enclosures (ääges). Earlier on reindeer were also hunted via pit-traps (kodderogge, or viepperhävdi) that were dug on the reindeer’s natural paths.
 
After the hunt had concluded the prize was divided between the hunters. The ones who had slain any reindeer were privileged to the head, spine and straps of their quarry, while the rest of the meat and skins were divided equally. It was customary to split the meat between everyone living in the community, regardless of their ability to participate in the hunt.
 
In the 1870’s large scale reindeer herding replaced the seasonal hunts: the older forest reindeer bucks were shot to the last, while the younger ones ended up in the herds of mountain reindeer. In the old language a forest reindeer buck was known as reudu or reävdu [reäutu], a doe keävâž [keävâdš], a spring reindeer without its antlers was saLK kaarek, saIK käärek or keerek.

Peura

kodde [kotte], saIK kodde [kotte]

Peura eli metsäpeura, kodde, poron uljas verisukulainen, oli yksi Kemin Lapin saamelaisten tärkeimmistä toimeentulon lähteistä vielä 1800-luvulla. Entisaikoina peuraa pyydettiin kausittain syksyllä, sydäntalvella ja kevättalvella. Syyspyynti eli uurtokeino (urdo eli urdokeäinu) tapahtui koirien ja houkutusporojen avulla rykimäaikana, sydäntalvisin tapahtuva tunturipyynti suksilla tunturissa, sekä kevättalven moitapyynti (myeiđe eli muoiđa) peuratokkia hangenselässä ajattaen. Peuroja pyydettiin myös hankaiden (ääges) eli johdeaitojen ja aidanveräjiin viritettyjen nuora-ansojen avulla, vanhempaan aikaan myös peuranpyyntikuopilla eli peurahaudoilla (kodderogge eli viepperhävdi), jotka oli kaivettu peurojen luontaisille kulkureiteille. 
 
Pyynnin päätyttyä miehet kokoontuivat saaliinjakoon, jossa pyyntimies sai kaatamansa peuran pään ja selkärannan lihoineen, muut lihat ja nahat jaettiin tasan pyyntimiesten kesken. Oli lisäksi vanhastaan tapana, että saalis jaettiin kaikkien lapinkylän jäsenten kesken, eivätkä osattomiksi jääneet nekään talot, joista ei ollut lähettää miehiä pyyntiin.
 
Sittemmin 1870-luvulla suurporonhoito korvasi metsäsaamelaisten entisen peuranpyynnin: vanhemmat hirvaat ammuttiin ja nuoret peuravasat merkittiin osaksi porotokkia.
 
Entisessä kielessä peurahirvas oli reudu eli reävdu [reäutu], peuravaadin keävâž [keävâdš], kevättalven sarveton peura taas saLK kaarek, saIK käärek tai keerek.

11. Käränâs

Raven
saLK käränâs, saIK käränâs or käärnus

Raven, the black scavenger of the wilds, is known as an ambiguos bird in Lapland. It provides wise counsel, but is also known to be a greedy robber. The raven would croak its knowledge to a traveler walking the woods – it would tell where to find game, where the fishing was good, or when the weather was about to turn. A wise listener could make out many secrets from its diverse language. The raven was also known to be a thief in a hunter’s camp or a trapline, but it was not wise to shoot it - the raven knew how to strike back and curse the hunter’s tools.

There were still ways to catch a raven, and one could gain great fortune by doing so, as the raven has a lucky feather hidden beneath its wing. If a hunter managed to find this feather, he would gain the raven's ability to find prey. This trick has provided great luck to many a hunter.

Korppi
saLK käränâs, saIK käränâs tai käärnus

Korppi eli kaarne, käränâs, metsien musta raatolintu, tunnetaan Lapissa ristiriitaisena lintuna, yhtäältä viisaana neuvojana, mutta toisaalta ahneena ryövärinä. Kulkijalle korppi ronkkui selkosessa tietojaan – missä oli riistaa tai kalavesiä, milloin taas sää oli vaihtumassa huonoksi. Tietävä saattoi tulkita korpin monista äänistä tarkatkin salat. Ansareiteiltä ja asennoilta korppi tunnettiin myös rosvona, mutta sitä ei kannattanut ampua, koska se osasi kostaa ja korttaa pyyntivälineet.

Korppia saatettiin silti pyytää muilla keinoin, ja kaarneen pyydystäjä saattoikin saada suuren onnen – korpilla on näet siipensä alla erikoinen onnenhöyhen. Jos pyyntimies onnistui nappaamaan tuon valkoisen onnenhöyhenen, sai pyytäjä korpin vainun omakseen. Sillä tempulla on moni pyytäjä tullut erän paljoudesta autuaaksi.